Aihearkisto: Kansan Uutiset

Aktivistit yli rajojen: Siirtolaisten kontrollointi tuottaa halpatyövoimaa

Artikkelin kuva

Tukholman No Border -leiri kokosi yhteen 200 eurooppalaista siirtolaisaktivistia. Leirin teemana oli siirtolaiskontrollin leviäminen valtioiden rajoilta eri puolille yhteiskuntaa.

Tukholmassa järjestettiin juhannusviikolla kansainvälisen No Border -aktivistiverkoston protestileiri. Viikon mittaisella leirillä keskusteltiin siirtolaispolitiikan ongelmista ja järjestettiin päivittäin mielenosoituksia ja suoraa toimintaa, kertoo leirille osallistunut Heidi Auvinen.

– Rajakontrolli on äärimmäinen kapitalismin muoto ja sitä vastaan taistelemalla voidaan vaikuttaa monella tasolla, Auvinen selittää osallistumistaan.

Suomesta leirille osallistui yli 20 ihmistä. Joukossa oli Vapaa liikkuvuus ja Opiskelijatoiminta -verkostojen jäseniä sekä anarkisteja.

Eri puolelta Eurooppaa tulleiden aktivistien poliittiset erimielisyydet näkyivät leirin aikana muun muassa kiistana siitä, onko se seksismiä, jos maskuliininen hahmo kokkaa ilman paitaa.

Jatka lukemista

Mainokset

”Vaikka olisi pää kainalossa, niin virolainen kuskataan rajan yli”

PONTUS PUROKURU
Artikkelin kuva
Tallinnassa sunnuntain ja maanantain välisiä lauttamatkoja Helsinkiin on alettu kutsua orjalaivoiksi, Eve Kyntäjä kertoi.

”Vaikka olisi pää kainalossa, niin virolainen kuskataan rajan yli”

PONTUS PUROKURU

Sosiaalifoorumin Orjalaiva-seminaarin mukaan Suomessa on kahdet työmarkkinat: yhdet kansalaisille, toiset ulkomaalaisille orjille.

Palkkaa maksetaan alle työehtosopimuksen tai se jätetään maksamatta, kun työnantaja katoaa. Ylityökorvauksia ei tipu ja töitä tehdään sairaana. Samalla asutaan asuntovaunussa tai navetassa.

Virosta Suomeen tulevia työntekijöitä hyväksikäytetään jatkuvasti. Tallinnassa sunnuntain ja maanantain välisiä lauttamatkoja Helsinkiin on alettu kutsua orjalaivoiksi, Eve Kyntäjä SAK:sta kertoi järjestön seminaarissa Sosiaalifoorumissa.

Kyntäjä sanoi, että ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksien polkemisesta seuraa työelämän yleinen rapautuminen. Ulkotyöläisten aseman parantaminen on siksi kantaväestön etujen mukaista.

Vain kahdeksan valvojaa

Työsuojelutarkastaja Pirjo Laukkanen ajelee parhaimmillaan viisi tuntia päivässä selvittämässä, noudattavatko suomalaiset yritykset lakeja ja työehtosopimuksia käyttäessään ulkomaista työvoimaa.

Laukkasella riittää töitä, sillä Suomessa on vain kahdeksan ulkomaalaistyön valvojaa ja vähän tutkivia poliiseja.

Ulkomailla laaditut työsopimukset ovat välillä ihmisoikeuksien vastaisia. Yritykset eivät maksa työnantajamaksuja, työaikaa ei seurata ja työtä tehdään yli 12 tuntia vuorokaudessa ilman lepopäiviä. Kirjanpito työajoista, palkoista ja vuosilomista saattaa puuttua kokonaan.

Työntekijät eivät välttämättä tiedä, mille työnantajalle he työskentelevät tai edes millä paikkakunnalla työtä tehdään. Työnantaja ei maksa päivärahaa mutta laskuttaa silti työntekijöitä pienestä asunnosta, jossa nukkuu kymmenen ihmistä.

Työtapaturmavakuutuksien puute on myös tavallinen ongelma.

– Suomessa vakuuttaminen on pakollista, mutta vaikka olisi pää kainalossa, niin virolainen työntekijä kuskataan rajan yli ja unohdetaan sinne, Laukkanen sanoi.

Työsyrjinnästä 300 euron sakot

Laittomat menettelyt ovat mahdollisia, koska ulkomailta Suomeen lähetetty työvoima on painostuksen alaisena eikä pysty itse vaatimaan oikeuksiaan.

Seminaarissa esitettiin ratkaisuiksi valvonnan lisäämistä sekä liittojen herättelyä järjestäytymättömien työntekijöiden arkeen. Myös tuomioiden koventaminen vaikuttaisi tilanteeseen.

Nykyisin yritykset saavat lakien ja työehtojen rikkomisesta jättimäiset tulot, vaikka jäisivät kiinni. Eräs työnantaja tuomittiin kolmen oikeusasteen taistelun jälkeen vuosia jatkuneesta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Yrittäjä sai noin 300 euron sakot ja kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion.

– Kyllä minäkin näillä voitoilla ryhtyisin rikolliseksi, Laukkanen veisteli.

Kansan Uutisten kaikki Sosiaalifoorumi-jutut löytyvät perjantaina 27. huhtikuuta ilmestyneestä Viikkolehdestä.

“Vasemmiston täytyy palata suuriin asioihin”

PONTUS PUROKURU
Artikkelin kuva
Kalevi Suomela ja Laura Tuominen pohtivat sosiaalifoorumissa aihetta vasemmisto ja hallitus.

“Vasemmiston täytyy palata suuriin asioihin”

PONTUS PUROKURU

Sosiaalifoorumin Vasemmisto ja hallitus -keskustelussa toivottiin ammattiliittojen, vasemmistopuolueiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden yhteisrintamaa.

Helsingin yhteiskunnallisen opiston, Vasemmistofoorumin ja Vasemmistonaisten järjestämässä keskustelussa kysyttiin, mikä merkitys on vasemmiston osallistumisella hallitukseen.

– Ollaanko hallituksessa vai käydäänkö kamppailua ihmisten sydämistä ja järjistä? Eivät nämä sulje toisiaan pois, mutta tärkeämpää on kamppailla sydämistä ja järjistä, muotoili Kalevi Suomela.

Suomelan mukaan vasemmiston täytyy tähdätä pitemmälle kuin seuraaviin vaaleihin. Parlamentin paikkajakoa olennaisempaa on, kasvaako puolueen kannattamien asioiden ja arvojen valta yhteiskunnassa. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat pystyneet pakottamaan maahanmuuttokriittisiä teemojaan itseään suurempiin puolueisiin.

Kannatus laskenut joka tapauksessa

Laura Tuominen osoitti tilastoilla, että vasemmiston kannatus on Euroopassa aina laskenut hallitusosallistumisen jälkeen. Viime vuosina kannatus on tosin laskenut myös oppositiossa. Hallitukseen osallistuminen ei siis ole sen tuhoon tuomitumpaa kuin oppositioon jääminen.

Norjassa vasemmistohallituksen politiikka on ollut arvostettua, tuloerot ovat vähentyneet ja globaalissa politiikassa on otettu tärkeitä askeleita, kuten kehitysmaiden diktatorisille hallinnoille myönnettyjen velkojen laillisuuden arvioinnin aloittaminen. Sosialistinen vasemmistopuolue SV on myös pakottanut Työväenpuolueen vähemmän uusliberalistiseksi. Näistä huolimatta SV:n kannatus on laskenut.

Tärkeää Norjan esimerkissä on kansalaisyhteiskunnan vahva tuki. Tuominen kysyi, voisiko Suomessa syntyä vastaava suhde ammattiliittojen, yhteiskunnallisten liikkeiden ja vasemmistopuolueiden kesken.

Tyytymättömyyttä järjestelmään

Tilaisuutta puheenjohtanut Ruurik Holm huomautti, että eurooppalainen protestiliikehdintä on yhä enemmän tyytymättömyyttä koko poliittista järjestelmää kohtaan. Kun mietitään hallitukseen osallistumista, kannattaa huomioida, että Kreikan kapinalliset ja Espanjan indignados-liike ovat tulleet täysin perinteisen poliittisten rakenteiden ulkopuolelta.

Yleisöstä keskusteluun osallistuneen Erkki Laukkasen mukaan viime vuosikymmeninä on vakiintunut työnjako, jonka mukaan suuret asiat eivät kuulu vasemmistolle. Tämä pitäisi miettiä uusiksi.

– Jos meillä ei ole mitään sanomista esimerkiksi Etelä-Euroopan luhistumiseen, niin se mitätöi meidät näissä suurissa asioissa, Laukkanen sanoi.

Turvassa oppositiossa

Myös politiikan viitekehys on suuri asia. Nyt vallitsee elinkeinoelämän ohjaama “kilpailukykykorporatismi”, mutta silti vasemmistossa eletään kuin toimittaisiin yhä sosiaalikorporatismin viitekehyksessä.

Mikko Koikkalainen jatkoi yleisökeskustelua sanomalla, että vasemmisto ei perinteisesti edes tiedä, mitä se tekisi hallituksessa. Siksi on haluttu oppositioon turvaan suurilta kysymyksiltä. Tämä näkyi Koikkalaisen mukaan valmistautumattomuutena hallitusneuvotteluissa.

Hankala perustulo

Dubrovnikin seminaari osoitti perustulokeskustelun kipukohdat: tulon suuruus, talouskasvu ja ihmisten käyttäytyminen. Vapauttaako sosiaaliturvan uudistus suomalaisten energiat? Livahtaako nuoriso Balille perustulon turvin?

BIEN Finland -perustuloverkosto, Into kustannus, Vasemmistofoorumi ja Vihreä sivistysliitto järjestivät tiistaina ravintola Dubrovnikissä seminaarin, jossa pohjustettiin Intolta huhtikuussa ilmestyvää Johanna Perkiön ja Kaisu Suopangin toimittamaa perustulopamflettia. Maratontilaisuudessa puhui kymmenen kirjan kirjoittajaa.

Sosiaalipolitiikan dosentti Jouko Kajanoja huomautti, että nykyinen sosiaalipolitiikka on kulkemassa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin perustulo viittaa. Perustuloa saavan kansalaisen suhde yhteiskuntaan ei koostuisi pakosta, toisin kuin tarveharkintaisessa nykyjärjestelmässä.

– Perustulo luo uuden perustan sosiaali- ja työllisyyspolitiikalle, ja miksei koko yhteiskunnalle. Nythän työ on vieraantunutta. Joudumme pakosti tekemään sellaista työtä, mistä emme pidä. Sosiaalipolitiikka on usein sietämätöntä kontrollia. Perustulo tarjoaa mahdollisuuden ihmisarvoon eli tehdä sitä, mitä ihminen oikeasti haluaa.

Kajanoja ehdotti perustulon vaiheittaisen kehittämisen ohjelmaa. Ensin parannetaan perusturvaa. Sitten tehdään perustulokokeiluja ja tehostetaan työllistymistä. Lopulta siirrytään oikeaan perustuloon, joka maksetaan vastikkeetta kaikille.

Työmarkkinoihin perustulo vaikuttaisi Kajanojan mukaan helpottamalla pätkätöiden tekemistä ja vähentämällä kyykytystä, kun työntekijän ei tarvitsisi ottaa vastaan työtä millä tahansa ehdoilla.


Suurin osa hyötyisi perustulosta

Vihreiden yrittäjien puheenjohtaja Simo Ruottisen mukaan perustulo kontrollista vapaana järjestelmänä sopii yrittäjäluonteeseen ja helpottaa riskinottoa. Nyt yrittäjä putoaa helposti sosiaaliturvan ulkopuolelle.

– Työn ja yrittäjyyden rajat ovat hämärtyneet. Koska yrittäjämäistä asennetta toivotaan peruspalkansaajaltakin, tässä ei pidä nähdä vastakkainasettelua, Ruottinen sanoi.

Ruottinen lähestyi perustuloa sosiaaliturvan yksinkertaistamisen näkökulmasta. Pimeän työn tekemisen kannusteena ei välttämättä ole veronkierto, vaan byrokratian ja karenssiaikojen välttely.

Vasemmistofoorumin ja BIEN Finland -perustuloverkoston Johanna Perkiön mukaan talouden ja työllisyysrakenteen muutos suorastaan huutaa perustuloa.

Perkiön mukaan perustulon mallista kiistely voi olla yksi pienimmistä ongelmista, sillä uudistukseen kytkeytyy paljon muuta yhteiskuntapolitiikkaa, kuten verotus, julkiset palvelut ja työmarkkinoiden sääntely.

Ammattiyhdistysliike on vastustanut perustuloa juuri mahdollisten työmarkkinavaikutusten vuoksi. SDP:n Ville Kopra esitti kuitenkin joulukuussa työpohjaista perustulon mallia, jonka Vihreän sivistysliiton pääsihteeri Ville Ylikahri nosti seminaarissa esille. Ehkä perustulokeskustelua käydään vähitellen myös ay-liikkeen sisällä.

– Kaikissa väestöryhmissä on enemmän perustulosta hyötyjiä kuin häviäjiä, Ylikahri sanoi.

– Perustulo vapauttaisi hirveästi energiaa. Olen vakuuttunut, että se lisäisi työtä ja toimeliaisuutta ja ideoita ja luovuutta Suomessa.


Paluu työväenliikkeen juurille

Tutkija Jukka Peltokoski muistutti, että prekariaattiliike toi perustulokeskustelun 2000-luvulle. Liikkeen lähtökohta ei ole ajatus ihanneyhteiskunnasta, vaan tarve parantaa nykyistä tilannetta, jossa perustuslain takaama oikeus työhön ei toteudu.

Euroopassa on 23 miljoonaa työtöntä, johon täytyy lisätä piilotyöttömät ja paperittomat siirtolaiset. Historiallisesti katsoen palkkatyön ulkopuolella on siis valtava määrä ihmisiä. Yleensä tällaiset tilanteet ovat johtaneet levottomuuksiin ja vallankumouksiin.

Toinen ongelma, jota perustulo Peltokosken mukaan helpottaisi, on elämän muuttuminen riskialttiimmaksi. Kotitalouksien velkaantumisaste on ennätyskorkea, ja julkisia palveluita karsitaan. Palkkatyökin kurjistuu, kun irtisanomissuoja on eurooppalaisittain heikko ja yt-neuvottelut lisääntyvät.

Työ vaatii yhä enemmän itsensä työllistämistä ja likoon laittamista. Samalla työtä tehdään entistä ahtaammissa raameissa.

– Perustulo on uusi rahoitusmuoto, jolla taataan ihmisten autonomia omien kykyjensä käyttämiseen. Se on myös subjektiivinen lakkokassa tilanteessa, jossa työvoimaa kilpailutetaan entistä enemmän, Peltokoski sanoi.

Perustulo merkitsee Peltokoskelle paluuta työväenliikkeen juurille, koska siihen liittyy vapaa-ajan lisääminen ja pakollisen palkkatyön vähentäminen.

Peltokosken kanssa duettona puhunut tutkija Tero Toivanen tarttui perustulokeskustelun klassikkokysymykseen: syrjäytyykö nuoriso, jos sille maksetaan vastikkeetonta rahaa?

Toivasen mukaan puheet pullamössösukupolvesta voi unohtaa. Nuoriso on kyvykkäin, koulutetuin ja teknologisin sukupolvi ikinä, ja sillä on jo tuotantovälineet hallinnassaan. Silti suurten ikäluokkien luomat rakenteet, kuten sosiaaliturva, pitävät nuoria kontrollissa ja tavoissa, jotka eivät koske nuorten omaa elämää.


Rahoituksella ei ole rajoja, resursseilla on

– Olen ollut mukana perustulokeskustelussa 80-luvulta lähtien ja en ole aikaisemmin ollut tilaisuudessa, jossa on näin paljon kiinnostuneita, iloitsi ekonomisti Jan-Otto Andersson.

Anderssonin huolena oli, miten perustulo sopii talouskasvun leikkaamiseen. Perustuloa puolustetaan usein argumentoimalla, että se edistää talouskasvua. Luonto ei kuitenkaan kestä kasvutaloutta.

Perustulon avulla on Anderssonin mukaan mahdollista vaikuttaa kolmeen mekanismiin, jotka pakottavat jatkamaan talouskasvua. Näitä ovat kapitalismi, joka kytkee työllisyyden pääoman kasautumiseen, konsumerismi statusajatteluineen ja kansainvälinen kilpailu resursseista.

Anderssonin mielestä perustulon suuruus on ongelma, koska vaikkapa tuhannen euron perustulon rahoittaminen edellyttäisi yhä talouskasvua.

Raha ja talous -blogin kirjoittaja Jussi Ahokas arvosteli perustulokeskustelun jäämistä kustannusneutraaliin budjettitasapainoiluun.

Ahokas kannatti funktionaalista rahoitusta. Valtion rahoitustaseella ei ole väliä, koska valtio on itse se taho, joka päättää valuutan liikkeelle laskusta ja rahan käyttämisestä. Tilaa valtion kulutukselle on siis huomattavasti enemmän kuin yleisesti uskotaan. Inflaatio ei haittaa, koska valtion kansalaisilla on verojen ja muiden pakkojen takia tarve pitää valuuttaa hallussaan.

Rahoituksen sijaan perustulon käyttäytymisvaikutukset voivat olla ongelma Ahokkaan mukaan. Emme tiedä, miten perustuloa saavat ihmiset haluavat tuottaa ja kuluttaa.

Sekä vihreiden että vasemmiston perustulomalleihin laskelmia tehnyt Pertti Honkala vastasi Ahokkaalle, että rahoituksella ei ehkä ole rajoja, mutta yhteiskunnan resursseilla on. Ahokas vastasi takaisin, että verottamalla voidaan vähentää resurssien kulutusta.


Mallista kansalaisaloitteeksi

Honkala korosti, että kaikissa perustulomalleissa joudutaan puuttumaan tuloverotukseen, koska perustulo täytyy verottaa hyvätuloisilta pois. Vihreiden mallissa on kaksiportainen veroasteikko. Vasemmistoliitolla asteikko vaihtelee 30 ja 57 % välillä.

Vasemmistoliiton perustulomallissa 3300 euroa tai vähemmän kuussa saavan palkansaajan asema paranee veroasteikon takia. Malli suosii pieniä työtuloja, ja verotus muuttuu kokonaan negatiiviseksi 1600 euron kohdalla.

Osa seminaarilaisista jäi tilaisuuden jälkeen suunnittelemaan kansalaisaloitetta perustulosta. Maaliskuun 1. päivänä tulee voimaan laki, joka antaa mahdollisuuden tehdä eduskunnalle kansalaisaloitteen lain säätämiseksi.

Aloitteen meneminen eduskunnan käsittelyyn edellyttää, että sen allekirjoittaa 50 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.1.2012

Katrin kahvilassa ei tehdä kompromisseja

Tuhat ääntä eduskuntavaaleissa saanut Katri Immonen laittoi politiikan tauolle ja perusti opintolainalla kasviskahvilan.

Kun Katri Immonen, 26, meni viime kesänä työvoimatoimistoon keskustelemaan kahvilayrityksen perustamisesta, virkailijan naama venähti. Eihän kahvilan pitäminen ole valtiotieteiden kandin koulutusta vastaavaa työtä!

Kahvila Vety aloitti syyskuussa Sörnäisten nuorisokeskus Hapessa. Immonen pitää kahvilaa yhdessä avopuolisonsa Kasper Stenbergin kanssa. Toinen tulee aamuun ja laittaa lounaan, toinen tulee puoliltapäivin. Päivä ollaan yhdessä töissä, ja toinen jää vielä iltaan.

Kauhon lautaselle 5,5 euron tomaatti-vuohenjuustokeittoa, johon kuuluu itse leivottua leipää ja kahvi. Toisessa päässä aulaa pidetään teatteriesitystä. Nuorisokeskus ja kahvila sekoittuvat toisiinsa.

Immonen on toiminut Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana, Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalipoliittisena vastaavana ja Vasemmistoliiton vaaliehdokkaana. Mistä äkillinen loikkaus yrittäjäksi?

“Eduskuntavaalien jälkeen oli sellainen olo, että nyt on reitti valmiina. Mä oon saanut kohtalaisesti ääniä ja tehnyt itseäni tunnetuksi. Että jos haluan politiikoksi, niin nyt pitäisi hakea kansanedustajan avustajien paikkoja ja olla ehdolla kunnallisvaaleissa”, Immonen sanoo.

“Rupesi ahdistamaan, että tässä tää nyt on ja tää ei ehkä oo se juttu, mitä mä oikeasti haluan.”

Yrityksen perustaminen oli irtiotto opiskelijapoliitikon urasta. Samalla se oli irtiotto palkkatyöstä.

“Joku viehätys yrittäjyydessä on jo itsessään. Kukaan ei oo mun pomo, ja kun mulla on kahvila, niin kukaan ei sano miten mä pukeudun tai mitä mä sanon tai en sano ihmisille”, Immonen kuvailee.

Yritystä pyöritetään itseä varten, ja toisin kuin palkkatöissä, kukaan ei vedä rahaa välistä.


Näin perustetaan yritys

Miksi kahvila? Kaikki osui kohdalleen: elämäntilanne, liikeidea, paikka ja liikekumppani. Nuorisokeskus tarjosti kalusteet ja keittiövarusteet, joten rahallinen riski oli pieni.

Immonen tajusi, että tilaisuus on nyt. Hän nosti opintolainaa. Stenberg säästi työtuloista. Netistä löytyi ohjeet siihen, mitä yrityksen omistaminen tarkoittaa ja miten sellainen perustetaan. Työkkäri ohjasi kaupungin palvelutoimistoon YritysHelsinkiin, joka tarjoaa ilmaista neuvontaa yrittäjiksi tahtoville.

“Jos ihmiset, jotka hakee toimeentulotukea tai Kelan tukia, saisi yhtä hyvää neuvontaa, sellaista, jossa voisi kokea oikeasti että se ihminen on täysillä sun puolella, niin se olisi aika hienoa”, Immonen vertaa.

“Mutta ehkä se ei ole tässä yhteiskunnassa mahdollista muille kuin yrittäjille.”

Starttirahaa ei tippunut, koska Vedyn liiketoimintasuunnitelma vaikutti liian kannattavalta. Hakemuksen tekeminen helpotti silti oloa, kun piti numeroida, minkälaisia kustannuksia toiminnasta tulee ja paljonko pitää myydä, jotta saa katettua kustannukset ja toimeentulon.

“Syyskuu oli tiukkaa, kun me ei saatu sitä starttirahaa ja kun ei ollut vielä tullut sisään rahaa, ei pystynyt maksamaan itselleen palkkaa. Kuljin kaksi viikkoa pummilla sen takia, ettei mulla ollut rahaa ostaa bussilippua”, Immonen kertoo.

Nyt kahvilatuloilla saa jo vuokran saa maksettua ja kissat hoidettua. Näyttää siltä, että kaksi ihmistä voi saada toimeentulonsa kasviskahvilasta.

Onko yrittäjän elämä ehtinyt muuttaa poliittisia näkemyksiä? Immonen mainitsee Vasemmiston pienyrittäjäohjelman.

“Ehkä tätä (ohjelmaa) pitäisi tuoda enemmän ilmi, kun mielikuva siitä, että Kokoomus on yrittäjien puolue, on aika vahva, vaikka oikeasti Kokoomuksella ei ole mitään tarjottavaa pienyrittäjille. Täytyy olla aika iso yrittäjä että Kokoomus alkaa olla se puolue, jota ihmisen kannattaa äänestää.”


Kasvisruokaa kaikille

Immonen mielestä kahvilan pitämisen täytyy olla hauskaa. Hauskuus syntyy siitä, että pystyy tekemään työtä itselle mielekkäällä tavalla. Mielekkyys taas tarkoittaa, että ei tee yrityselämässä sellaisia kompromisseja, joita ei tee omassa elämässään.

Kahvila Vedyn kompromissittomuus näkyy siinä, että tarjolla on vain kasvisruokaa. Lounaasta on aina myös kokonaan vegaaninen vaihtoehto.

“Olisi tuntunut tosi hassulta leipoa lihapiirakkaa täällä, kun en normaalistikaan syö lihaa. En mä edes osaisi tehdä jotain lihakeittoa”, Immonen perustelee.

Immonen ja Stenberg myös uskoivat, että kasviskahvilalle on Helsingissä markkinarako. Muut kahvilat eivät juuri tarjoa vegaanisia piirakoita ja pullia.

Ensisijaisesti kahvila on Immoselle harrastus ja toimeentulon keino. Jotain on jäänyt politiikastakin.

“Kyllä mä näen, että jo se on poliittista, että me tarjotaan kasvisruokaa. Se voi olla yllättävänkin poliittista, että meillä on vegaaninen päivä.”

Vieressä toimii työväenopisto ja siellä käy sen ikäluokan ihmisiä, joille kasvissyönti voi olla kokonaan uusi asia. Kahvilan tiskillä voi herättää ihmisissä ajatuksia sanomalla, että “hei, meillä ei tänään ole juustoa”. Sitten kysytään, että “no miksei teillä ole juustoa”, ja Immonen selittää:

“Eläintuotanto tuottaa päästöjä ja asettaa eläimet esineen asemaan. Me halutaan tällä kiinnittää huomiota siihen, että eläimet kärsivät ja ettei maapallo kestä nykyisenkaltaista eläintuotteiden kulutusta.”

Lisäksi Vedyn kahvi ja kaakao on Reilun kaupan. Kahvilassa on myös myynnissä Into-kustannuksen pamfletteja.

Tulevaisuudessa Immonen ja Stenberg haluaisivat ottaa myyntiin nuorten tekemiä käsitöitä ja taidetta, sarjakuvia, mitä tahansa. He haluavat tarjota tilaa nuorille ihmisille, jotka pyrkivät saamaan rahaa omaehtoisista tekemisistään. Eli sellaisille, jollaisia Immonen ja Stenberg itse ovat.

Tuleeko vielä paluu puoluepolitiikkaan vai onko tulevaisuus tiskin takana?

“En mä suhtaudu tähän sellaisena asiana, mistä mä aion loppuelämäni saada toimeentulon. Tää on projekti, jota mä teen sen aikaa, kun se tuntuu hyvältä.”

“Sitä paitsi ei se ole joko tai, voin tehdä molempia”, Immonen lisää.


Kahvila Vety on auki arkisin 11.30 – 20 Nuorisokeskus Hapessa, Sörnäisten rantatie 31. Lounas koko päivän.

Artikkeli on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 16.12.2011.

Äärioikeistossa on monta tasoa

Maahanmuuttokriittisyys ja Hommaforum-nuivailu luovat tilaa myös väkivaltaisille ja rasistisille organisaatioille, todettiin Vasemmistonuorten äärioikeisto-keskustelutilaisuudessa.

Kristalliyön vuosipäivänä keskiviikkona järjestettyyn Vasemmistonuorten Äärioikeiston anatomia -keskustelutilaisuuteen osallistui 60 kuuntelijaa ja seitsemän järjestysmiestä.

Suojelupoliisin mukaan äärioikeisto ei ole turvallisuusuhka. Keskustelijoiden mielestä kyseessä on aito poliittinen ongelma, joka tuottaa pahoinpitelyjä, syrjintää ja tappouhkauksia.

– Äärioikeistolainen politiikka on tuloerojen kasvun, asenteiden kovenemisen ja persujytkyilyn myötä nostanut Suomessa taas päätään. Maahanmuuttokriittisyys ja Hommaforum-nuivailu luo tilaa myös väkivaltaisille ja rasistisille organisaatioille, sanoi Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja Juuso Aromaa.

Ruotsalainen fasismin tutkija Mathias Wåg jakoi äärioikeiston kahteen suuntaukseen. Ensimmäisen päävihollinen on islam, ja liike on hyvissä väleissä Israelin kanssa. Norjan heinäkuisten terroristi-iskujen tekijä Anders Behring Breivik tulee tästä antijihadistien verkostosta, jonka festivaaleihin myös Suomen Sisu -järjestö on osallistunut.

Itä-Euroopassa ja Venäjällä toimii puolestaan antisemitistisiä fasistiryhmiä, joilla on vahva katutason toiminnan perinne.

Molempia äärioikeistoja yhdistää usko yhtenäiseen kansaan, joka on joskus ollut olemassa ja menetetty. Tämän kuvitteellisen kansan he haluavat herättää henkiin.

Vasemmistolta varkaissa

Äärioikeisto koostuu monesta tasosta. Ruotsidemokraatit toimivat parlamentissa, islam-vastaiset bloggaajat netissä ja seminaareissa. Katutasolla liimataan tarroja ja pahoinpidellään maahanmuuttajia. Breivikin myötä ilmaantui terroristisen toiminnan taso. Wåg korosti, että tasojen välillä on vain aste-eroja.

Äärioikeisto ei enää marssi natsitunnusten kanssa, vaan pyrkii valtaan hienovaraisemmalla kulttuuritaistolla, jonka välineitä varastetaan vasemmistolta. Fasistit lukevat Antonio Gramscin hegemoniateoriaa ja kannattavat kansojen moninaisuutta – kunhan kansat pysyvät erossa toisistaan.

Vapaa liikkuvuus -verkoston Katja Tuomisen mukaan uusoikeisto onkin “työväenliike ilman luokkatietoisuutta”. Poliittisen ympäristön eli kapitalismin analyysin sijaan uusfasistit keskittyvät vihaamaan henkilöityjä vastustajia.

Tuominen nostatti keskustelua sanomalla, että äärioikeiston menestyksen syy ei ole oikeiston vahvuus vaan vasemmiston heikkous. Vasemmiston moralistinen ja kansallisvaltioon rajoittuva kritiikki ei toimi esimerkiksi silloin, kun puolustetaan siirtolaisten oikeuksia.

Oikeita kysymyksiä, vääriä vastauksia

Tutkija Jemima Repo kyseenalaisti äärioikeisto-termin: moni Hommafoorumin keskustelija pitää itseään vasemmistolaisena. Toimittaja Jyri Hänninen huomautti, että äärioikeistosta on ylipäänsä vaikea tehdä syväanalyysia, koska se on vaatimuksissaan niin ristiriitainen.

Keskustelussa todettiin, että äärioikeisto kysyy oikeita kysymyksiä. Se tarttuu arjen asioihin, jotka askarruttavat ihmisiä. Vastaukset ovat kuitenkin vääriä. Pitäisi katsoa instituutioita ja talouden rakenteita, ei yksittäisiä ihmisryhmiä.

– Älkää jättäkö perussuomalaisia ainoaksi oppositioksi, Wåg ohjeisti vasemmistonuoria.

– Teidän täytyy olla oppositio vasemmalta, vaikka emopuolueenne istuukin hallituksessa. Siksi teidän täytyy tarkastella kulttuurista tasoa ja myös katutasoa. Olkaa näkyviä ja ottakaa keskustelu haltuun. Vain te voitte tehdä sen.

Keskustelutilaisuutta valvoi seitsemän järjestysmiestä, koska aikaisemmin oikeistoa käsitteleviin tapahtumiin on ilmaantunut häiriköitä. Norjan tapahtumien jälkeen Vasemmistonuorissakin on mietitty turvallisuusasiat uusiksi.

Julkaistu Kansan Uutisissa 11.11.2011

Digitaalinen kulttuuri on kriisissä

Tietotalouden ja globalisaation hehkuttamisen aika saattaa pian olla ohi, jos uskomme ruotsalaisen Rasmus Fleischerin hiljattain suomennettua Postdigitaalista manifestia (Like). Tilalle tulee läsnäolon ja kokemuksellisuuden korostaminen.

Kirjan mukaan digitaalinen kulttuuri on kohtaamassa sisäiset ja ulkoiset rajansa. Tietotekniikan mahdollistama ääretön runsaus uhkaa muuttaa kulttuurin merkityksettömäksi, kun kaikki on yhtä aikaa tarjolla. Mikään ei tunnu enää miltään.

Jos esimerkiksi voimme imuroida netistä miljoona eri musiikkikappaletta, mikä saa meidät valitsemaan niistä jonkin tietyn? Ainoastaan aikaan ja paikkaan liittyvät seikat: kaveri suosittelee kappaletta, kuulemme bändiä livenä jossain tietyssä paikassa ja haluamme toistaa kokemuksen myöhemmin, ja niin edelleen.

Ihmiset pyrkivät rajaamaan kasvavaa tietomäärää korostamalla aikaa ja paikkaa. Hieman vastaavasti yritykset keräävät nykytaloudessa voittoja yksityistämällä yhdessä tuotettua aineetonta vaurautta. Koska nämä kehityskulut eroavat rajattomuutta ja nopeutta korostavasta digitalisaatiohehkutuksesta, Fleischer kutsuu niitä ”postdigitalisaatioksi”.

Koko juttu 26.11.2010 ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Kirjoitettu yhdessä Sirja Silvennoisen kanssa.

Mainokset