Kirjoittajan arkistot: Teoriapiikki

Kansan Uutisten juttuja kesältä

Kirjoitin kesällä niin monta juttua etten laita niitä tänne, esimerkkilistaa:

PS. Hipsteri Antti Nylénille tiedoksi, että toimittaja luki uuskonservatiivi-ilmiöjuttuaan varten seitsemän ”esseebuumin” kirjoista, mukaan lukien Nylénin omat esseekokoelmat. Nylén sivuutetaan jutussa, mutta itse asiassa juuri hän on konservativismi-ilmiön ytimessä. Koska Nylén lisää vanhoillisuuteensa ovelia twistejä (katolinen, mutta vegaani…), 30-40-vuotiaat voivat tunnistaa hänen snobisti retroilevissa teksteissään tietynlaisen sukupolvikokemuksen, kun taas vaikkapa Timo Hännikäiseen samastuminen olisi sosiaalinen itsemurha.

Mainokset

Aktivistit yli rajojen: Siirtolaisten kontrollointi tuottaa halpatyövoimaa

Artikkelin kuva

Tukholman No Border -leiri kokosi yhteen 200 eurooppalaista siirtolaisaktivistia. Leirin teemana oli siirtolaiskontrollin leviäminen valtioiden rajoilta eri puolille yhteiskuntaa.

Tukholmassa järjestettiin juhannusviikolla kansainvälisen No Border -aktivistiverkoston protestileiri. Viikon mittaisella leirillä keskusteltiin siirtolaispolitiikan ongelmista ja järjestettiin päivittäin mielenosoituksia ja suoraa toimintaa, kertoo leirille osallistunut Heidi Auvinen.

– Rajakontrolli on äärimmäinen kapitalismin muoto ja sitä vastaan taistelemalla voidaan vaikuttaa monella tasolla, Auvinen selittää osallistumistaan.

Suomesta leirille osallistui yli 20 ihmistä. Joukossa oli Vapaa liikkuvuus ja Opiskelijatoiminta -verkostojen jäseniä sekä anarkisteja.

Eri puolelta Eurooppaa tulleiden aktivistien poliittiset erimielisyydet näkyivät leirin aikana muun muassa kiistana siitä, onko se seksismiä, jos maskuliininen hahmo kokkaa ilman paitaa.

Jatka lukemista

Kuvia Flickrissä

Perustin viimein Flickr-tilin.

”Vaikka olisi pää kainalossa, niin virolainen kuskataan rajan yli”

PONTUS PUROKURU
Artikkelin kuva
Tallinnassa sunnuntain ja maanantain välisiä lauttamatkoja Helsinkiin on alettu kutsua orjalaivoiksi, Eve Kyntäjä kertoi.

”Vaikka olisi pää kainalossa, niin virolainen kuskataan rajan yli”

PONTUS PUROKURU

Sosiaalifoorumin Orjalaiva-seminaarin mukaan Suomessa on kahdet työmarkkinat: yhdet kansalaisille, toiset ulkomaalaisille orjille.

Palkkaa maksetaan alle työehtosopimuksen tai se jätetään maksamatta, kun työnantaja katoaa. Ylityökorvauksia ei tipu ja töitä tehdään sairaana. Samalla asutaan asuntovaunussa tai navetassa.

Virosta Suomeen tulevia työntekijöitä hyväksikäytetään jatkuvasti. Tallinnassa sunnuntain ja maanantain välisiä lauttamatkoja Helsinkiin on alettu kutsua orjalaivoiksi, Eve Kyntäjä SAK:sta kertoi järjestön seminaarissa Sosiaalifoorumissa.

Kyntäjä sanoi, että ulkomaalaisten työntekijöiden oikeuksien polkemisesta seuraa työelämän yleinen rapautuminen. Ulkotyöläisten aseman parantaminen on siksi kantaväestön etujen mukaista.

Vain kahdeksan valvojaa

Työsuojelutarkastaja Pirjo Laukkanen ajelee parhaimmillaan viisi tuntia päivässä selvittämässä, noudattavatko suomalaiset yritykset lakeja ja työehtosopimuksia käyttäessään ulkomaista työvoimaa.

Laukkasella riittää töitä, sillä Suomessa on vain kahdeksan ulkomaalaistyön valvojaa ja vähän tutkivia poliiseja.

Ulkomailla laaditut työsopimukset ovat välillä ihmisoikeuksien vastaisia. Yritykset eivät maksa työnantajamaksuja, työaikaa ei seurata ja työtä tehdään yli 12 tuntia vuorokaudessa ilman lepopäiviä. Kirjanpito työajoista, palkoista ja vuosilomista saattaa puuttua kokonaan.

Työntekijät eivät välttämättä tiedä, mille työnantajalle he työskentelevät tai edes millä paikkakunnalla työtä tehdään. Työnantaja ei maksa päivärahaa mutta laskuttaa silti työntekijöitä pienestä asunnosta, jossa nukkuu kymmenen ihmistä.

Työtapaturmavakuutuksien puute on myös tavallinen ongelma.

– Suomessa vakuuttaminen on pakollista, mutta vaikka olisi pää kainalossa, niin virolainen työntekijä kuskataan rajan yli ja unohdetaan sinne, Laukkanen sanoi.

Työsyrjinnästä 300 euron sakot

Laittomat menettelyt ovat mahdollisia, koska ulkomailta Suomeen lähetetty työvoima on painostuksen alaisena eikä pysty itse vaatimaan oikeuksiaan.

Seminaarissa esitettiin ratkaisuiksi valvonnan lisäämistä sekä liittojen herättelyä järjestäytymättömien työntekijöiden arkeen. Myös tuomioiden koventaminen vaikuttaisi tilanteeseen.

Nykyisin yritykset saavat lakien ja työehtojen rikkomisesta jättimäiset tulot, vaikka jäisivät kiinni. Eräs työnantaja tuomittiin kolmen oikeusasteen taistelun jälkeen vuosia jatkuneesta kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Yrittäjä sai noin 300 euron sakot ja kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion.

– Kyllä minäkin näillä voitoilla ryhtyisin rikolliseksi, Laukkanen veisteli.

Kansan Uutisten kaikki Sosiaalifoorumi-jutut löytyvät perjantaina 27. huhtikuuta ilmestyneestä Viikkolehdestä.

“Vasemmiston täytyy palata suuriin asioihin”

PONTUS PUROKURU
Artikkelin kuva
Kalevi Suomela ja Laura Tuominen pohtivat sosiaalifoorumissa aihetta vasemmisto ja hallitus.

“Vasemmiston täytyy palata suuriin asioihin”

PONTUS PUROKURU

Sosiaalifoorumin Vasemmisto ja hallitus -keskustelussa toivottiin ammattiliittojen, vasemmistopuolueiden ja yhteiskunnallisten liikkeiden yhteisrintamaa.

Helsingin yhteiskunnallisen opiston, Vasemmistofoorumin ja Vasemmistonaisten järjestämässä keskustelussa kysyttiin, mikä merkitys on vasemmiston osallistumisella hallitukseen.

– Ollaanko hallituksessa vai käydäänkö kamppailua ihmisten sydämistä ja järjistä? Eivät nämä sulje toisiaan pois, mutta tärkeämpää on kamppailla sydämistä ja järjistä, muotoili Kalevi Suomela.

Suomelan mukaan vasemmiston täytyy tähdätä pitemmälle kuin seuraaviin vaaleihin. Parlamentin paikkajakoa olennaisempaa on, kasvaako puolueen kannattamien asioiden ja arvojen valta yhteiskunnassa. Esimerkiksi Perussuomalaiset ovat pystyneet pakottamaan maahanmuuttokriittisiä teemojaan itseään suurempiin puolueisiin.

Kannatus laskenut joka tapauksessa

Laura Tuominen osoitti tilastoilla, että vasemmiston kannatus on Euroopassa aina laskenut hallitusosallistumisen jälkeen. Viime vuosina kannatus on tosin laskenut myös oppositiossa. Hallitukseen osallistuminen ei siis ole sen tuhoon tuomitumpaa kuin oppositioon jääminen.

Norjassa vasemmistohallituksen politiikka on ollut arvostettua, tuloerot ovat vähentyneet ja globaalissa politiikassa on otettu tärkeitä askeleita, kuten kehitysmaiden diktatorisille hallinnoille myönnettyjen velkojen laillisuuden arvioinnin aloittaminen. Sosialistinen vasemmistopuolue SV on myös pakottanut Työväenpuolueen vähemmän uusliberalistiseksi. Näistä huolimatta SV:n kannatus on laskenut.

Tärkeää Norjan esimerkissä on kansalaisyhteiskunnan vahva tuki. Tuominen kysyi, voisiko Suomessa syntyä vastaava suhde ammattiliittojen, yhteiskunnallisten liikkeiden ja vasemmistopuolueiden kesken.

Tyytymättömyyttä järjestelmään

Tilaisuutta puheenjohtanut Ruurik Holm huomautti, että eurooppalainen protestiliikehdintä on yhä enemmän tyytymättömyyttä koko poliittista järjestelmää kohtaan. Kun mietitään hallitukseen osallistumista, kannattaa huomioida, että Kreikan kapinalliset ja Espanjan indignados-liike ovat tulleet täysin perinteisen poliittisten rakenteiden ulkopuolelta.

Yleisöstä keskusteluun osallistuneen Erkki Laukkasen mukaan viime vuosikymmeninä on vakiintunut työnjako, jonka mukaan suuret asiat eivät kuulu vasemmistolle. Tämä pitäisi miettiä uusiksi.

– Jos meillä ei ole mitään sanomista esimerkiksi Etelä-Euroopan luhistumiseen, niin se mitätöi meidät näissä suurissa asioissa, Laukkanen sanoi.

Turvassa oppositiossa

Myös politiikan viitekehys on suuri asia. Nyt vallitsee elinkeinoelämän ohjaama “kilpailukykykorporatismi”, mutta silti vasemmistossa eletään kuin toimittaisiin yhä sosiaalikorporatismin viitekehyksessä.

Mikko Koikkalainen jatkoi yleisökeskustelua sanomalla, että vasemmisto ei perinteisesti edes tiedä, mitä se tekisi hallituksessa. Siksi on haluttu oppositioon turvaan suurilta kysymyksiltä. Tämä näkyi Koikkalaisen mukaan valmistautumattomuutena hallitusneuvotteluissa.

Kaappaus kaupunkitilassa

Mikael Brunila, Kukka Ranta & Eetu Viren: Muutaman töhryn tähden (Into 2010)

Syyskuussa 2008 Kiasman edessä järjestettiin katutaiteen nollatoleranssia vastustanut mielenosoitus ja katutaidejuhla, johon osallistui noin tuhat henkilöä. Pikkulapset maalasivat graffiteja vanerilevyille ja Asa esiintyi kuorma-auton lavalta. Poliisi ja yksityiset vartijat videoivat osallistujia, kun tapahtuma järjestäytyi mielenosoituskulkueeksi. Viereisessä Finlandia-talossa Stop töhryille -projektin työntekijät juhlistivat hankkeen kymmenvuotispäivää.

Mielenosoituksen ohittaessa Finlandia-talon marssijat heittelivät taloa vartioivia poliiseja banaaninkuorilla, maalisäiliöillä, pulloilla, kivillä ja mehutölkeillä. Poliisiautoja koristeltiin maalien ja lasinsirujen lisäksi tarroilla ja ketsupilla. Poliisi teki tapahtuman aikana kolmisenkymmentä kiinniottoa. Joku löi lasipullon rikki siviilipoliisin päähän, mihin mellakkapoliisit vastasivat tönimällä banderollin kantajia nurin. Mielenosoituksen lopussa poliisi paiskasi yhden osallistujan kameran kappaleiksi Hakaniemen torin mukulakiviin.

Muistan ajatelleeni kulkueen aikana, että tällainen konflikti ei voi syntyä tyhjästä. Töhryfest osoitti, millaiseksi Helsingin kaupunkitilapolitiikka oli kärjistänyt nuorison ja virkavallan välit. Mikael Brunilan, Kukka Rannan ja Eetu Virenin kirja on kertomus tästä kiistasta ja sen yhteydestä talouden ja kaupunkitilan muutoksiin.

Kun Helsingin rakennusvirasto käynnisti Stop töhryille -projektin vuoden 1998 alussa, kaupunginvaltuusto määräsi projektin sisällöstä yhdellä lauseella: “Lisäksi on tarkoitus tehostaa graffitien ja ns. töhryjen poistoa erillisellä määrärahalla.” Rakennusvirasto ja projektin päällikkö päättivät töhryhankkeen varsinaisesta sisällöstä itse. Näin katutaiteen nollatoleranssi saapui Helsinkiin virkamiesten salamyhkäisten käytäntöjen kautta, eikä asiasta koskaan tehty poliittista päätöstä.

Pamfletin mukaan rakennusvirastosta tuli töhryprojektin myötä eräänlainen sotakone, joka osallistui vallankaappaukseen kaupunkitilassa. Rakennusviraston johdolla Helsingin kaupunki alkoi käyttää yksityisiä vartiointiliikkeitä katujen, juna-asemien ja ostoskeskusten kontrolloimiseen. Mainosten kanssa huomiosta kilpailevat graffitit haluttiin siivota pois näkyvistä. Pienimpiinkin rikkeisiin ja ilkivallan enteisiin puuttumista perusteltiin yhdysvaltalaisten konservatiivien keksimällä rikkinäisten ikkunoiden teorialla, jonka mukaan epäjärjestyksen merkit synnyttävät lisää epäjärjestystä.

Aluksi rakennusvirastossa vastustettiin “töhryjä” ja ilkivaltaa. Sitten kuvioihin tuli nollatoleranssi graffitien suhteen. Kaupungilla alkoi liikkua tarinoita maalareiden pahoinpitelyistä ja perusteettomista kiinniotoista. 2000-luvulla kaupungin palkkaamat yksityiset vartijat ottivat kohteekseen myös epäkaupallisten tapahtumien julisteet, taidetarrat ja niitä kiinnittävät ihmiset. Huppariin ja löysiin farkkuihin pukeutuneiden nuorten tavaroita saatettiin penkoa. Vuonna 2004 kuusi miestä pidätettiin kahdeksi vuorokaudeksi ja heille tehtiin kotietsinnät, koska he olivat liimanneet sähkölaatikoihin ja katupylväisiin joitakin kymmeniä taidetarroja.

Kokeiluluontoisena projektina alkanut kaupunkitilan valvonta- ja hygienisointihanke on nykyään sulautettu osaksi kaupungin normaalia toimintaa. Samalla vartijoiden määrä ja turvallisuusalan liikevaihto on Suomessa kolminkertaistunut. Poikkeustilasta on tullut pysyvä.

Nollatoleranssin periaate on, että kaupunkitilaa saavat käyttää vapaasti ainoastaan ne, joilla on riittävästi rahaa. Pamfletin mukaan tämä on ristiriitaista, koska luova talous tarvitsee niin graffitimaalareiden kuin muidenkin kokeilijoiden keksintöjä, jotka kaapataan mainosten kuvakieleen ja taidemarkkinoille. Kirjoittajat muistuttavat, että kiiltäviksi hiotuista timanteista ei kasva mitään, kukat nousevat paskasta.

Brunila, Ranta ja Viren toimivat hienosti tutkijan, toimittajan ja aktivistin kolmoisroolissa. Pamflettiin on hankittu laajasti aineistoa haastattelemalla maalareita ja virkamiehiä, tonkimalla kaupungin asiakirjoja ja sanomalehtilehtiarkistoja sekä lukemalla sosiologista kaupunkitutkimusta. Harvoin näkee pamflettiin käytettävän yhtä paljon työaikaa. Huolellinen ote ulottuu myös kirjan kanteen: jokainen kansi on uniikisti töhritty ja varmasti kiinnittää kirjakauppaan eksyneen rakennusviraston virkailijan huomion.

Julkaistu 1.3.2012 Nuorisotutkimusseuran verkkokanava Kommentti.fissä.

Kansalaispalkkaa kaikille? ”Hyvä mahdollisuus kannustaa ihmisiä töihin”

Keskustelu perustulosta kuhisee taas. Ajatus jokaiselle maksettavasta tulosta saa kannatusta yli puoluerajojen. Siihen samanmielisyys loppuukin.

Kannattajat uskovat, että perustulo yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa. Kuva Lehtikuva.

”Ihmiset eivät ole enää joko töissä tai töiden ulkopuolella, vaan erilaisissa välitiloissa elää valtava joukko ihmisiä”, sanoo kansanedustaja Lasse Männistö (kok). ”Nykyinen tilkkutäkki-sosiaaliturva ei vastaa heidän elämäntilanteitaan ja on pullollaan kannustinloukkuja.”

Nykyisen järjestelmän monimutkaisuudesta kertoo, että arviolta puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää byrokratian takia etuutensa käyttämättä. Tämä toi pari vuotta sitten yli 600 miljoonan euron säästöt.

Kokoomus teki vuonna 2005 aatekyselyn, jonka mukaan 58 prosenttia kokoomuslaisista kannattaisi perustuloa, jos se yksinkertaistaisi sosiaaliturvaa. Perustulokeskustelua puolueessa aktivoinut Lasse Männistö ehdottaa kaikille täysi-ikäisille kansalaisille 300-500 euron suuruista perustuloa, johon yhdistettäisiin tarveharkintaisia elementtejä, kuten asumistuki.

Yksi vahva peruste perustulolle onkin, että se yksinkertaistaisi ryteikköistä tukijärjestelmää ja tekisi siitä hallinnollisesti halvemman ja kevyemmän.

”Näen perustulon hyvänä mahdollisuutena kaikissa tilanteissa kannustaa ihmisiä tekemään töitä, vaikka sitten osa-aikaisesti tai määräaikaisesti, kokeilemaan yrittäjyyttä ynnä muuta”, Männistö perustelee.

Jatka lukemista Suomen Kuvalehden sivuilla

Hankala perustulo

Dubrovnikin seminaari osoitti perustulokeskustelun kipukohdat: tulon suuruus, talouskasvu ja ihmisten käyttäytyminen. Vapauttaako sosiaaliturvan uudistus suomalaisten energiat? Livahtaako nuoriso Balille perustulon turvin?

BIEN Finland -perustuloverkosto, Into kustannus, Vasemmistofoorumi ja Vihreä sivistysliitto järjestivät tiistaina ravintola Dubrovnikissä seminaarin, jossa pohjustettiin Intolta huhtikuussa ilmestyvää Johanna Perkiön ja Kaisu Suopangin toimittamaa perustulopamflettia. Maratontilaisuudessa puhui kymmenen kirjan kirjoittajaa.

Sosiaalipolitiikan dosentti Jouko Kajanoja huomautti, että nykyinen sosiaalipolitiikka on kulkemassa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin perustulo viittaa. Perustuloa saavan kansalaisen suhde yhteiskuntaan ei koostuisi pakosta, toisin kuin tarveharkintaisessa nykyjärjestelmässä.

– Perustulo luo uuden perustan sosiaali- ja työllisyyspolitiikalle, ja miksei koko yhteiskunnalle. Nythän työ on vieraantunutta. Joudumme pakosti tekemään sellaista työtä, mistä emme pidä. Sosiaalipolitiikka on usein sietämätöntä kontrollia. Perustulo tarjoaa mahdollisuuden ihmisarvoon eli tehdä sitä, mitä ihminen oikeasti haluaa.

Kajanoja ehdotti perustulon vaiheittaisen kehittämisen ohjelmaa. Ensin parannetaan perusturvaa. Sitten tehdään perustulokokeiluja ja tehostetaan työllistymistä. Lopulta siirrytään oikeaan perustuloon, joka maksetaan vastikkeetta kaikille.

Työmarkkinoihin perustulo vaikuttaisi Kajanojan mukaan helpottamalla pätkätöiden tekemistä ja vähentämällä kyykytystä, kun työntekijän ei tarvitsisi ottaa vastaan työtä millä tahansa ehdoilla.


Suurin osa hyötyisi perustulosta

Vihreiden yrittäjien puheenjohtaja Simo Ruottisen mukaan perustulo kontrollista vapaana järjestelmänä sopii yrittäjäluonteeseen ja helpottaa riskinottoa. Nyt yrittäjä putoaa helposti sosiaaliturvan ulkopuolelle.

– Työn ja yrittäjyyden rajat ovat hämärtyneet. Koska yrittäjämäistä asennetta toivotaan peruspalkansaajaltakin, tässä ei pidä nähdä vastakkainasettelua, Ruottinen sanoi.

Ruottinen lähestyi perustuloa sosiaaliturvan yksinkertaistamisen näkökulmasta. Pimeän työn tekemisen kannusteena ei välttämättä ole veronkierto, vaan byrokratian ja karenssiaikojen välttely.

Vasemmistofoorumin ja BIEN Finland -perustuloverkoston Johanna Perkiön mukaan talouden ja työllisyysrakenteen muutos suorastaan huutaa perustuloa.

Perkiön mukaan perustulon mallista kiistely voi olla yksi pienimmistä ongelmista, sillä uudistukseen kytkeytyy paljon muuta yhteiskuntapolitiikkaa, kuten verotus, julkiset palvelut ja työmarkkinoiden sääntely.

Ammattiyhdistysliike on vastustanut perustuloa juuri mahdollisten työmarkkinavaikutusten vuoksi. SDP:n Ville Kopra esitti kuitenkin joulukuussa työpohjaista perustulon mallia, jonka Vihreän sivistysliiton pääsihteeri Ville Ylikahri nosti seminaarissa esille. Ehkä perustulokeskustelua käydään vähitellen myös ay-liikkeen sisällä.

– Kaikissa väestöryhmissä on enemmän perustulosta hyötyjiä kuin häviäjiä, Ylikahri sanoi.

– Perustulo vapauttaisi hirveästi energiaa. Olen vakuuttunut, että se lisäisi työtä ja toimeliaisuutta ja ideoita ja luovuutta Suomessa.


Paluu työväenliikkeen juurille

Tutkija Jukka Peltokoski muistutti, että prekariaattiliike toi perustulokeskustelun 2000-luvulle. Liikkeen lähtökohta ei ole ajatus ihanneyhteiskunnasta, vaan tarve parantaa nykyistä tilannetta, jossa perustuslain takaama oikeus työhön ei toteudu.

Euroopassa on 23 miljoonaa työtöntä, johon täytyy lisätä piilotyöttömät ja paperittomat siirtolaiset. Historiallisesti katsoen palkkatyön ulkopuolella on siis valtava määrä ihmisiä. Yleensä tällaiset tilanteet ovat johtaneet levottomuuksiin ja vallankumouksiin.

Toinen ongelma, jota perustulo Peltokosken mukaan helpottaisi, on elämän muuttuminen riskialttiimmaksi. Kotitalouksien velkaantumisaste on ennätyskorkea, ja julkisia palveluita karsitaan. Palkkatyökin kurjistuu, kun irtisanomissuoja on eurooppalaisittain heikko ja yt-neuvottelut lisääntyvät.

Työ vaatii yhä enemmän itsensä työllistämistä ja likoon laittamista. Samalla työtä tehdään entistä ahtaammissa raameissa.

– Perustulo on uusi rahoitusmuoto, jolla taataan ihmisten autonomia omien kykyjensä käyttämiseen. Se on myös subjektiivinen lakkokassa tilanteessa, jossa työvoimaa kilpailutetaan entistä enemmän, Peltokoski sanoi.

Perustulo merkitsee Peltokoskelle paluuta työväenliikkeen juurille, koska siihen liittyy vapaa-ajan lisääminen ja pakollisen palkkatyön vähentäminen.

Peltokosken kanssa duettona puhunut tutkija Tero Toivanen tarttui perustulokeskustelun klassikkokysymykseen: syrjäytyykö nuoriso, jos sille maksetaan vastikkeetonta rahaa?

Toivasen mukaan puheet pullamössösukupolvesta voi unohtaa. Nuoriso on kyvykkäin, koulutetuin ja teknologisin sukupolvi ikinä, ja sillä on jo tuotantovälineet hallinnassaan. Silti suurten ikäluokkien luomat rakenteet, kuten sosiaaliturva, pitävät nuoria kontrollissa ja tavoissa, jotka eivät koske nuorten omaa elämää.


Rahoituksella ei ole rajoja, resursseilla on

– Olen ollut mukana perustulokeskustelussa 80-luvulta lähtien ja en ole aikaisemmin ollut tilaisuudessa, jossa on näin paljon kiinnostuneita, iloitsi ekonomisti Jan-Otto Andersson.

Anderssonin huolena oli, miten perustulo sopii talouskasvun leikkaamiseen. Perustuloa puolustetaan usein argumentoimalla, että se edistää talouskasvua. Luonto ei kuitenkaan kestä kasvutaloutta.

Perustulon avulla on Anderssonin mukaan mahdollista vaikuttaa kolmeen mekanismiin, jotka pakottavat jatkamaan talouskasvua. Näitä ovat kapitalismi, joka kytkee työllisyyden pääoman kasautumiseen, konsumerismi statusajatteluineen ja kansainvälinen kilpailu resursseista.

Anderssonin mielestä perustulon suuruus on ongelma, koska vaikkapa tuhannen euron perustulon rahoittaminen edellyttäisi yhä talouskasvua.

Raha ja talous -blogin kirjoittaja Jussi Ahokas arvosteli perustulokeskustelun jäämistä kustannusneutraaliin budjettitasapainoiluun.

Ahokas kannatti funktionaalista rahoitusta. Valtion rahoitustaseella ei ole väliä, koska valtio on itse se taho, joka päättää valuutan liikkeelle laskusta ja rahan käyttämisestä. Tilaa valtion kulutukselle on siis huomattavasti enemmän kuin yleisesti uskotaan. Inflaatio ei haittaa, koska valtion kansalaisilla on verojen ja muiden pakkojen takia tarve pitää valuuttaa hallussaan.

Rahoituksen sijaan perustulon käyttäytymisvaikutukset voivat olla ongelma Ahokkaan mukaan. Emme tiedä, miten perustuloa saavat ihmiset haluavat tuottaa ja kuluttaa.

Sekä vihreiden että vasemmiston perustulomalleihin laskelmia tehnyt Pertti Honkala vastasi Ahokkaalle, että rahoituksella ei ehkä ole rajoja, mutta yhteiskunnan resursseilla on. Ahokas vastasi takaisin, että verottamalla voidaan vähentää resurssien kulutusta.


Mallista kansalaisaloitteeksi

Honkala korosti, että kaikissa perustulomalleissa joudutaan puuttumaan tuloverotukseen, koska perustulo täytyy verottaa hyvätuloisilta pois. Vihreiden mallissa on kaksiportainen veroasteikko. Vasemmistoliitolla asteikko vaihtelee 30 ja 57 % välillä.

Vasemmistoliiton perustulomallissa 3300 euroa tai vähemmän kuussa saavan palkansaajan asema paranee veroasteikon takia. Malli suosii pieniä työtuloja, ja verotus muuttuu kokonaan negatiiviseksi 1600 euron kohdalla.

Osa seminaarilaisista jäi tilaisuuden jälkeen suunnittelemaan kansalaisaloitetta perustulosta. Maaliskuun 1. päivänä tulee voimaan laki, joka antaa mahdollisuuden tehdä eduskunnalle kansalaisaloitteen lain säätämiseksi.

Aloitteen meneminen eduskunnan käsittelyyn edellyttää, että sen allekirjoittaa 50 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.1.2012

Mainokset