Hankala perustulo

Dubrovnikin seminaari osoitti perustulokeskustelun kipukohdat: tulon suuruus, talouskasvu ja ihmisten käyttäytyminen. Vapauttaako sosiaaliturvan uudistus suomalaisten energiat? Livahtaako nuoriso Balille perustulon turvin?

BIEN Finland -perustuloverkosto, Into kustannus, Vasemmistofoorumi ja Vihreä sivistysliitto järjestivät tiistaina ravintola Dubrovnikissä seminaarin, jossa pohjustettiin Intolta huhtikuussa ilmestyvää Johanna Perkiön ja Kaisu Suopangin toimittamaa perustulopamflettia. Maratontilaisuudessa puhui kymmenen kirjan kirjoittajaa.

Sosiaalipolitiikan dosentti Jouko Kajanoja huomautti, että nykyinen sosiaalipolitiikka on kulkemassa päinvastaiseen suuntaan kuin mihin perustulo viittaa. Perustuloa saavan kansalaisen suhde yhteiskuntaan ei koostuisi pakosta, toisin kuin tarveharkintaisessa nykyjärjestelmässä.

– Perustulo luo uuden perustan sosiaali- ja työllisyyspolitiikalle, ja miksei koko yhteiskunnalle. Nythän työ on vieraantunutta. Joudumme pakosti tekemään sellaista työtä, mistä emme pidä. Sosiaalipolitiikka on usein sietämätöntä kontrollia. Perustulo tarjoaa mahdollisuuden ihmisarvoon eli tehdä sitä, mitä ihminen oikeasti haluaa.

Kajanoja ehdotti perustulon vaiheittaisen kehittämisen ohjelmaa. Ensin parannetaan perusturvaa. Sitten tehdään perustulokokeiluja ja tehostetaan työllistymistä. Lopulta siirrytään oikeaan perustuloon, joka maksetaan vastikkeetta kaikille.

Työmarkkinoihin perustulo vaikuttaisi Kajanojan mukaan helpottamalla pätkätöiden tekemistä ja vähentämällä kyykytystä, kun työntekijän ei tarvitsisi ottaa vastaan työtä millä tahansa ehdoilla.


Suurin osa hyötyisi perustulosta

Vihreiden yrittäjien puheenjohtaja Simo Ruottisen mukaan perustulo kontrollista vapaana järjestelmänä sopii yrittäjäluonteeseen ja helpottaa riskinottoa. Nyt yrittäjä putoaa helposti sosiaaliturvan ulkopuolelle.

– Työn ja yrittäjyyden rajat ovat hämärtyneet. Koska yrittäjämäistä asennetta toivotaan peruspalkansaajaltakin, tässä ei pidä nähdä vastakkainasettelua, Ruottinen sanoi.

Ruottinen lähestyi perustuloa sosiaaliturvan yksinkertaistamisen näkökulmasta. Pimeän työn tekemisen kannusteena ei välttämättä ole veronkierto, vaan byrokratian ja karenssiaikojen välttely.

Vasemmistofoorumin ja BIEN Finland -perustuloverkoston Johanna Perkiön mukaan talouden ja työllisyysrakenteen muutos suorastaan huutaa perustuloa.

Perkiön mukaan perustulon mallista kiistely voi olla yksi pienimmistä ongelmista, sillä uudistukseen kytkeytyy paljon muuta yhteiskuntapolitiikkaa, kuten verotus, julkiset palvelut ja työmarkkinoiden sääntely.

Ammattiyhdistysliike on vastustanut perustuloa juuri mahdollisten työmarkkinavaikutusten vuoksi. SDP:n Ville Kopra esitti kuitenkin joulukuussa työpohjaista perustulon mallia, jonka Vihreän sivistysliiton pääsihteeri Ville Ylikahri nosti seminaarissa esille. Ehkä perustulokeskustelua käydään vähitellen myös ay-liikkeen sisällä.

– Kaikissa väestöryhmissä on enemmän perustulosta hyötyjiä kuin häviäjiä, Ylikahri sanoi.

– Perustulo vapauttaisi hirveästi energiaa. Olen vakuuttunut, että se lisäisi työtä ja toimeliaisuutta ja ideoita ja luovuutta Suomessa.


Paluu työväenliikkeen juurille

Tutkija Jukka Peltokoski muistutti, että prekariaattiliike toi perustulokeskustelun 2000-luvulle. Liikkeen lähtökohta ei ole ajatus ihanneyhteiskunnasta, vaan tarve parantaa nykyistä tilannetta, jossa perustuslain takaama oikeus työhön ei toteudu.

Euroopassa on 23 miljoonaa työtöntä, johon täytyy lisätä piilotyöttömät ja paperittomat siirtolaiset. Historiallisesti katsoen palkkatyön ulkopuolella on siis valtava määrä ihmisiä. Yleensä tällaiset tilanteet ovat johtaneet levottomuuksiin ja vallankumouksiin.

Toinen ongelma, jota perustulo Peltokosken mukaan helpottaisi, on elämän muuttuminen riskialttiimmaksi. Kotitalouksien velkaantumisaste on ennätyskorkea, ja julkisia palveluita karsitaan. Palkkatyökin kurjistuu, kun irtisanomissuoja on eurooppalaisittain heikko ja yt-neuvottelut lisääntyvät.

Työ vaatii yhä enemmän itsensä työllistämistä ja likoon laittamista. Samalla työtä tehdään entistä ahtaammissa raameissa.

– Perustulo on uusi rahoitusmuoto, jolla taataan ihmisten autonomia omien kykyjensä käyttämiseen. Se on myös subjektiivinen lakkokassa tilanteessa, jossa työvoimaa kilpailutetaan entistä enemmän, Peltokoski sanoi.

Perustulo merkitsee Peltokoskelle paluuta työväenliikkeen juurille, koska siihen liittyy vapaa-ajan lisääminen ja pakollisen palkkatyön vähentäminen.

Peltokosken kanssa duettona puhunut tutkija Tero Toivanen tarttui perustulokeskustelun klassikkokysymykseen: syrjäytyykö nuoriso, jos sille maksetaan vastikkeetonta rahaa?

Toivasen mukaan puheet pullamössösukupolvesta voi unohtaa. Nuoriso on kyvykkäin, koulutetuin ja teknologisin sukupolvi ikinä, ja sillä on jo tuotantovälineet hallinnassaan. Silti suurten ikäluokkien luomat rakenteet, kuten sosiaaliturva, pitävät nuoria kontrollissa ja tavoissa, jotka eivät koske nuorten omaa elämää.


Rahoituksella ei ole rajoja, resursseilla on

– Olen ollut mukana perustulokeskustelussa 80-luvulta lähtien ja en ole aikaisemmin ollut tilaisuudessa, jossa on näin paljon kiinnostuneita, iloitsi ekonomisti Jan-Otto Andersson.

Anderssonin huolena oli, miten perustulo sopii talouskasvun leikkaamiseen. Perustuloa puolustetaan usein argumentoimalla, että se edistää talouskasvua. Luonto ei kuitenkaan kestä kasvutaloutta.

Perustulon avulla on Anderssonin mukaan mahdollista vaikuttaa kolmeen mekanismiin, jotka pakottavat jatkamaan talouskasvua. Näitä ovat kapitalismi, joka kytkee työllisyyden pääoman kasautumiseen, konsumerismi statusajatteluineen ja kansainvälinen kilpailu resursseista.

Anderssonin mielestä perustulon suuruus on ongelma, koska vaikkapa tuhannen euron perustulon rahoittaminen edellyttäisi yhä talouskasvua.

Raha ja talous -blogin kirjoittaja Jussi Ahokas arvosteli perustulokeskustelun jäämistä kustannusneutraaliin budjettitasapainoiluun.

Ahokas kannatti funktionaalista rahoitusta. Valtion rahoitustaseella ei ole väliä, koska valtio on itse se taho, joka päättää valuutan liikkeelle laskusta ja rahan käyttämisestä. Tilaa valtion kulutukselle on siis huomattavasti enemmän kuin yleisesti uskotaan. Inflaatio ei haittaa, koska valtion kansalaisilla on verojen ja muiden pakkojen takia tarve pitää valuuttaa hallussaan.

Rahoituksen sijaan perustulon käyttäytymisvaikutukset voivat olla ongelma Ahokkaan mukaan. Emme tiedä, miten perustuloa saavat ihmiset haluavat tuottaa ja kuluttaa.

Sekä vihreiden että vasemmiston perustulomalleihin laskelmia tehnyt Pertti Honkala vastasi Ahokkaalle, että rahoituksella ei ehkä ole rajoja, mutta yhteiskunnan resursseilla on. Ahokas vastasi takaisin, että verottamalla voidaan vähentää resurssien kulutusta.


Mallista kansalaisaloitteeksi

Honkala korosti, että kaikissa perustulomalleissa joudutaan puuttumaan tuloverotukseen, koska perustulo täytyy verottaa hyvätuloisilta pois. Vihreiden mallissa on kaksiportainen veroasteikko. Vasemmistoliitolla asteikko vaihtelee 30 ja 57 % välillä.

Vasemmistoliiton perustulomallissa 3300 euroa tai vähemmän kuussa saavan palkansaajan asema paranee veroasteikon takia. Malli suosii pieniä työtuloja, ja verotus muuttuu kokonaan negatiiviseksi 1600 euron kohdalla.

Osa seminaarilaisista jäi tilaisuuden jälkeen suunnittelemaan kansalaisaloitetta perustulosta. Maaliskuun 1. päivänä tulee voimaan laki, joka antaa mahdollisuuden tehdä eduskunnalle kansalaisaloitteen lain säätämiseksi.

Aloitteen meneminen eduskunnan käsittelyyn edellyttää, että sen allekirjoittaa 50 000 äänioikeutettua Suomen kansalaista.

Julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehdessä 13.1.2012

Advertisements
%d bloggers like this: