Oppikirjabisnes

Suosittujen alojen valintakoekirjat ovat kustantamoille hyvä bisnes. Päättävätkö kirjoista yliopistolla samat ihmiset, jotka niitä kirjoittavat?

Mitä enemmän pyrkijöitä, mitä halutumpi ala ja mitä kovemmasta kilpailusta on kyse, sitä hanakammin ylio­pistoon hakijat ostavat vaaditut pääsykoeteokset. Ja sitä enemmän rahaa kirjojen kustantaminen tuottaa.

Kauppatieteellisen ja lääketieteellisen alan pääsykoekirjoista suurin osa on WSOYn ja sen sisaryhtiö WSOY­Pron kustantamia. Jälkimmäisen hallussa on alan tuottokuningasGalenos, avain Suomen lääketieteellisiin tiedekuntiin. Sen listahinta on suolaiset 109 euroa.

WSOYPro vetoaa liikesalaisuuteen eikä paljasta Galenoksen tai muiden valintakoekirjojen tuottoa. Sitä voi arvailla katsomalla hakijoiden määrää ja kirjan hintaa.

Lääketieteellisiin tiedekuntiin haki viime vuonna yhteensä runsaat 5000 ihmistä. Kirjan hankkivat myös kirjastot ja monet sellaiset epävarmat hakijat, jotka eivät lopulta lähetä hakupapereita. Kustantajalta kerrotaan, että viime kerralla Galenoksesta otettiin neljän tuhannen kappaleen painos, ja sen jälkeen lisäpainos. Jos kirjaa myydään viitisen tuhatta kappaletta, Galenoksen kohdalla puhutaan noin puolen miljoonan euron vuosittaisesta myyntituloista.

Helsingin oikeustieteellinen tiedekunta julkaisee valintakoekirjansa itse ja myy ne Yliopistopainon kautta. Valintakokeessa on joka vuosi eri kirjat, kolme tai neljä kirjaa per valintakoe. Kirjat maksavat 70–80 euroa kappaleelta, ja tänä keväänä vaadittavasta kolmen pääsykoekirjan paketista saa Yliopistopainossa pulittaa 220 euroa.  Sarjan kirjojen painos on 2 800 kappaletta ja niitä myydään vuosittain ”muutamia tuhansia”.
”Selvää on, että pääsykoekirjat tuottavat tiedekunnalle euroja, jotka käytetään tiedekunnan palkkojen ja muiden kulujen maksamiseen”, sanoo julkaisusarjasta vastaavaSeppo Villa.

WSOYn lisäksi myös muut suuret kustantajat, kuten Tammi, Otava, Edita ja Talentum myyvät kirjoja yksittäisiin aineisiin. Markkinoilla on myös tieteelliseen kirjallisuuteen erikoistuneita pienkustantamoja.

Kauppatieteiden yhteishaun neljän valintakoekirjan paketti irtoaa 150 eurolla. YlenAbitreenit-sivustolla on tänä talvena ihmetelty Matti Pohjolan kirjoittaman Taloustieteen oppikirjan (WSOYPro) päivitystahtia. Ensimmäinen painos julkaistiin 2008, ja nyt kaikki 8000 hakijaa joutuvat ostamaan uudistetun neljännen painoksen. Kirjaan on lisätty 20 talouskriisiä käsittelevää sivua. Rahastusta?

”Kauppatieteen maisterin tutkinnon odotusarvo on semmoinen miljoona euroa. Jos vertaat 50 euron investointia siihen, niin se on aika vähän. Ei mistään yrityksestä saa niin hyvää kustannus-hyötysuhdetta”, Pohjola vertaa.

Pohjola kertoo, että aloite uusintapainokseen tuli häneltä. Kirja perustuu hänen taloustieteen johdantoluentoihinsa, ja hän haluaa pitää molemmat ajan tasalla. Pohjola sanoo, ettei hän ollut itse päättämässä valintakoekirjoista.

Ketkä olivat? Valintakokeen ohjausryhmän jäsen Kari Hoppu kertoo, että päätös Pohjolan kirjan uusintapainoksesta tehtiin ajankohtaisuuden vuoksi.
”Jos kirjasta hyväksyttäisiin aikaisemmat painokset, se tarkoittaisi, että uusinta tietoa esimerkiksi finanssikriisistä ei tarvitsisi lukea”, Hoppu perustelee.

Niin, kuka pääsykoekirjoista oikeastaan päättää?

Esimerkiksi Galenoksen seitsemästä toimittajasta kolme istuu Helsingin Lääketieteellisen tiedekunnan valintatoimikunnassa.
”Jos noin onkin Helsingissä, niin kirjasta sovitaan silti kaik­kien yliopistojen kesken”, kommentoi Lääketieteellisen valin­ta-asi­oista vastaava Niina Tapanainen.
Lääketieteelliset tiedekunnat sopivat kirjasta ensin valtakunnallisesti. Päätös tuodaan paikallisen valintatoimikunnan kautta tiedekuntaneuvoston vahvistettavaksi.

Helsingin yliopiston opintoasiainpäällikkö Päivi Pakkasen mukaan yliopistolla ei ole periaatelinjausta siitä, saako kirjailija olla päättämässä kirjansa valinnasta. Esimerkiksi valtiotieteellisen tiedekuntaneuvostossa istuu kolme tiedekunnan valintakoekirjojen tekijää. Tiedekuntaneuvosto päättää pääsykoekirjoista.
”Luotamme siihen, että kollektiiviset elimet hoitavat jääviysa­siat”, Pakkanen sanoo.

Tässä vaiheessa kyselyjä Maikki Naarala Helsingin yliopiston rehtorin kansliasta lähettää sähköpostia ja kertoo, ettätiedekuntaneuvostoissa pitää soveltaa hallintolain esteellisyyspykälää. Kun valintakoekirjoista päätetään, niiden kirjoittajat siis jääväävät itsensä. Esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan neuvostossa istui viime vuonna kolme valintakoekirjailijaa, ja toissa vuonna oikikseen piti lukea dekaani Jukka Kekkosen kirja. Kokouspöytäkirjojen mukaan kirjoittajat olivatkin poissa tai jääväsivät itsensä kirjapäätösten kohdalla.

Moni pääsykoekirjoista on laitosten oman henkilökunnan kirjoittama. Klassinen esimerkki on Helsingin yliopiston politiikan tutkimuksen pääsykoekirja, joka on vuodesta toiseen ollut oppiaineen lehtorin Erkki Berndtsonin kirja Politiikka tieteenä. Tiedekunnan opintoasian päällikkö Tuula Hakkola kertoo, että tiedekunta on etsinyt korvaavaa teosta, mutta sellaista ei ole löytynyt.

Julkaistu Ylioppilaslehdessä 4/2011

Mainokset
%d bloggers like this: