Digitaalinen kulttuuri on kriisissä

Tietotalouden ja globalisaation hehkuttamisen aika saattaa pian olla ohi, jos uskomme ruotsalaisen Rasmus Fleischerin hiljattain suomennettua Postdigitaalista manifestia (Like). Tilalle tulee läsnäolon ja kokemuksellisuuden korostaminen.

Kirjan mukaan digitaalinen kulttuuri on kohtaamassa sisäiset ja ulkoiset rajansa. Tietotekniikan mahdollistama ääretön runsaus uhkaa muuttaa kulttuurin merkityksettömäksi, kun kaikki on yhtä aikaa tarjolla. Mikään ei tunnu enää miltään.

Jos esimerkiksi voimme imuroida netistä miljoona eri musiikkikappaletta, mikä saa meidät valitsemaan niistä jonkin tietyn? Ainoastaan aikaan ja paikkaan liittyvät seikat: kaveri suosittelee kappaletta, kuulemme bändiä livenä jossain tietyssä paikassa ja haluamme toistaa kokemuksen myöhemmin, ja niin edelleen.

Ihmiset pyrkivät rajaamaan kasvavaa tietomäärää korostamalla aikaa ja paikkaa. Hieman vastaavasti yritykset keräävät nykytaloudessa voittoja yksityistämällä yhdessä tuotettua aineetonta vaurautta. Koska nämä kehityskulut eroavat rajattomuutta ja nopeutta korostavasta digitalisaatiohehkutuksesta, Fleischer kutsuu niitä ”postdigitalisaatioksi”.

Koko juttu 26.11.2010 ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä. Kirjoitettu yhdessä Sirja Silvennoisen kanssa.

Advertisements
%d bloggers like this: