Kommonismin köyhyys ja rakkaus

Michael Hardtin ja Antonio Negrin manifestit Imperiumi (2000) ja Multitude (2004) kertoivat autonomian suuren tarinan ja määrittelivät globalisaatiokriittisen liikkeenyhden sukupolven. Kymmenen vuotta myöhemmin trilogia päättyyCommonwealthiin. Imperiumin ja moneuden välistä kamppailua artikuloidaan nyt yhteisvaurauden ja vertaistuotannon käsitteillä.

Imperiumia määritteli sekä nykypolitiikan analyysissä että kirjan historiallisissa osuuksissa selkeä transsendentin suvereenin ja immanentin väen dualismi, olihan kirjassa lukukin nimeltä “Väki vastaan Imperiumi”. Multitude oli sunzilainen yritys kääntää toivottomalta tuntuva globaalin sisällissodan tilanne vasemmistolle voittoisaksi. Teksti lasketteli poikkeustilan analyysista väen tai moneuden käsitteeseen ja visioihin moneuden demokratiasta.
Edeltäjiinsä verrattuna Commonwealth on hajanaisempi. Kirjan nimi viittaa yhteisvaurauteen eli commonseihin, mutta kirjan kuudesta osasta vain tietyt palaset käsittelevät commonseja suoraan. Loput luvut keskittyvät modernin historiaan, Imperiumin paluuseen ja globaaliin taloushierarkiaan commonsien epämääräisinä viitekehyksinä. Viimeisessä luvussa puhutaan vallankumouksesta, jossa moneus lunastaa commonsit ja perustaa Commonwealthin. Lisäksi jokaisen osan lopussa on manifestimainen teksti ruumiista, ihmisestä tai singulaarisuudesta. Kirjan puolivälissä on tuttuun tapaan välisoitto, joka tällä kertaa käsittelee rakkautta “pahuuden vastaisena” voimana. Tekstin rakenne noudattaa näin trilogian aikaisempia osia

Jatka lukemista Megafonin sivuilla (3/2009)

Mainokset
%d bloggers like this: